Munkit
Tällä ohjeella on valmistettu meidän sukumme munkit vuosikymmeniä! Mielettömän hyvää ja kaiken lisäksi hauskaa touhua. Omiin lapsuudenmuistoihini ovat jääneet elävästi kesäpäivät mummulan kesämökillä, missä mummi ja vaari paistoivat maailman parhaita munkkeja ulkokeittiössä. Kesäkeittiöön ahtautui kymmenkunta henkeä kerrallaan odottamaan vuoroaan ja mutustamaan munkkeja.
Munkkien paistaminen on ollut äitini lapsuudessa tuttu näky. Isovanhempani pitivät Lammilla uimahallia ja uimahallin kahvilassa itse leivotut munkit olivat monien suosikki - jopa niin suosittu, että munkkeja tilattiin etukäteen, kun lähikunnista saavuttiin Lammille uimareissulle.
Parhaat munkit
Ainekset
0,5 l kevytmaitoa
1 pkt tuorehiivaa
1 kananmuna
2 tl suolaa
2 rkl kardemummaa
2-2,5 dl sokeria
250 g voita
vehnäjauhoja
Valmistus
Tee pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (huom. jos korvaat hiivan kuivahiivalla, maidon on oltava lämpimämpää!) ja murusta sen joukkoon hiiva. Sekoita hiiva huolellisesti maidon joukkoon.
Lisää sen jälkeen kananmuna, suola, kardemumma ja sokeri. Sekoita hyvin.
Lisää vehnäjauhoja pikkuhiljaa ja vaivaa ne aina hyvin taikinan joukkoon. Lisää jauhoja kunnes taikina irtoaa hyvin sormista ja kulhon reunoilta. Taikinan vaivauksen loppuvaiheilla lisää pehmeä voi paloina taikinan joukkoon. Lisää loput jauhot kunnes taikina on sopivaa.
Anna taikinan nousta kunnolla.
Ja sitten munkkeihin: Muotoile haluamasi laiset munkit ja anna niidenkin nousta kunnolla ennen paistoa. Possumunkkeja saa kun taikinasta kaulii ohuehkon levyn ja laittaa väliin omenahilloa (onnellinen se, jonka pakastimesta löytyy omaa, aitoa omenahilloa tai sosetta!) ja taittaa levyn kiinni. kulmista voi muotoilla nipukat possun jaloiksi. Omenahillolla munkeista ei tule ällömakeita.
Meillä on aina käytetty uppopaistoon kookosrasvaa, mikä on hyvin kuumuudenkestävää (ei muutu huonoiksi rasvoiksi), eikä siitä myöskään tule voimakasta sivumakua. Kookosrasvaa valurautapataan vaan ja eikun munkinpaistoon! Sitten paistetut munkit pyöräyttäen sokerissa ja suoraan syötäväksi.
Taikina muuten turpoaa vielä lisää kun sen laskee rasvaan paistumaan, eli jos et halua turbomunkkeja (millaisia omasta ensimmäisestä satsistani tuli) niin kannattaa tehdä niistä lähtökohtaisesti jo tosi pieniä ;)
Näistä munkeista tulee itsellä aina mieleen lapsuuden kesät mökillä kun vaari paistoi näitä herkkumunkkeja ulkokeittiössä. Ihanaa mitä muistoja tuoksut ja maut voivat herättää muistin harmaissa sopukoissa :)
