Käytiin viime tiistaina Kallen kanssa ensimmäistä kertaa Muru Dining nimisessä ravintolassa, "Muru" vaan näin ensimmäisen tuttavuuden jäljiltä. Ravintolassa vallitsi nimittäin ihanan rento ja pehmeä tunnelma, jos sellaista adjektiivia voi tunnelmasta käyttää.
Seurasimme ravintolan valmistumista Facebookissa pitkään ja siitä lähtien kun ovet avattiin yleisölle, on pöydän varaamista saanut suunnitella, sillä paikka täyttyy nopealla tahdilla kiitos hyvän ruuan ja viehättävän paikan. Ei ole valittamista henkilökunnassakaan - saimme alusta loppuun todella ystävällistä ja kohteliasta palvelua, ei kuitenkaan mitään turhaa pokkurointia vaan kivasti pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.
Tilasimme molemmat päivän menun, mutta itse piti taas testata ravintolan creme brûlée, sillä se on jotenkin kehittynyt itselläni melkoiseksi mittariksi kokin taidoista. Kolmen ruokalajin menu on 44€ + viinit jos niitä haluaa maistella.Saimme alkuun leipää ja sen kera voin sijasta ankan rasvasta valmistettua levitettä jos oikein muistan. Todella hyvää! Levite tarjoiltiin pienestä lasipurkista ja suorastaan suli leivän pintaan. Pitäisi jostain urkkia tuon ohje.
Alkuruuaksi tarjoiltiin häränlihasta valmistettua carpacciota rucolalla ja todella herkullisen makuisilla punajuurilla höystettynä. Näitä punajuuria ei voi oikein mieltää samaksi ainekseksi kuin kaupan etikkapunajuuret.
Pääruoaksi oli tarjolla siikaa vihannespedillä. Parasta kalaa pitkään aikaan ja löi kuulemma Gastonen siian mennen tullen. Kala oli tarjoilijan mukaan käytetty pannulla ja paahdettu uunissa. Lopputulos oli todella hyvä.Jälkiruoka oli omalta osaltani siis laakerinlehtibrûlée ja vadelmasorbettia. Tämä oli valehtelematta ylivoimaisesti paras brûlée mitä eläissäni, missään päin maailmaa olen maistanut. Laakerinlehti tekee brûléen mausta upean, muttei ollut liian hallitseva ja raikas vadelmasorbetti täydensi makua täydellisesti. Aion poiketa Murussa vielä moneen kertaan ihan vaan jo tämän jälkkärin perässä :)
Kalle sai menun mukaisen jälkiruokansa - rommibaban (symppis nimi jälkiruoalla) joka oli sekin hyvää kuulemma. Rommibabaa maisteltiin suklaasorbetin kanssa. Itse en malttanut testata babaa sillä keskityin täysin omaan herkkujälkkäriini.
Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan meille sopivat viinit ruokien kanssa ja ne osuivat jokainen ihan nappiin. Erityisesti tykästyin jälkiruokaviiniini, jonka nimeä en tosin harmikseni muista. Kamera pysyi kassissa tällä reissulla, sillä halusin (ja Kalle varmaan on tästä samaa mieltä) kerrankin vaan nauttia ruoasta ja tunnelmasta, räpsimättä kameralla vähän väliä. Ehkä ensi kerralla sitten.
Muutamia kivoja yksityiskohtia vielä: pöytämme viereiseen pylvääseen oli kirjoitettu "murujen" nimet, eli paikan perustajien nimet ovat kirjaimellisesti kaiverrettu paikan perustuksiin. Jotenkin tämä tekemisen meininki ja hyvä, tavallaan henkilökohtainen fiilis välittyy positiivisesti kaikesta ja siellä sun täällä näkee fiksuja pikku juttuja ja ratkaisuja jotka erottavat murun muista "perus ravintoloista".
Ravintolan etuosaa koristaa huikean hieno viinipulloista tehty kattovalaisin, joka luo jo itsessään upean tunnelman saliin. Tiskin reuna on koristeltu viinilaatikoiden "leimasinreunoilla" ja lakattu päältä, mikä oli myös viehättävä yksityiskohta.
En voi muuta kuin suositella Murua, mutta älkää nyt menkö varaamaan kaikkia paikkoja niin että mekin vielä mahdutaan :)
Muru Dining
Fredrikinkatu 41
Helsinki
ps. Henkilökunta ei tiennyt (luonnollisesti) tästä minun blogiharrastuksestani, enkä siitä heille hiiskunut joten kokemuksemme oli ihan kuin kenellä tahansa muulla. En myöskään ole vastaanottanut minkään sortin lahjuksia tästä hehkutuksesta ja suitsutuksesta, ihastuin vaan paikkaan ruokineen ja tunnelmineen ihan täysillä. :)
