Smör, Turku
Nyt on vuoden kulttuuripääkaupunki koluttu ainakin hetkeksi. Lähdimme perjantaina suoraan töiden jälkeen viilettämään (lue: köröttelemään bussissa) Turkua kohti. Perjantaille olimme varanneet pöydän illalla ravintola Smör:istä.
Smör on viehättävä ravintola joka on perustettu Turkuun pari vuotta sitten (2009) ja on siitä lähtien tarjoillut skandinaavista ruokaa Aurajoen varrella. Rakennus on osa vanhaa Turun kirjastokorttelia ja Kalle muisteli, että siinä paikalla olisi ollut Turun Puhelin aikanaan. Seinistä löytyvät härvelit ainakin näyttäisivät osuvan tuohon muistikuvaan. Tila on kunnostettu kauniisti ja historiaa kunnioittaen viihtyisäksi kaariholvikellariksi.
Pääsimme heti pöytään ja saimme ripeästi palvelua. Tilattuamme ruuat, tuotiin pöytään jo pian keittiön tervehdys - valkokaalikeittoa pienessä snapsilasissa.
Keitto oli vienon makuista eikä juurikaan maustettu. Toisaalta tämän ansiosta kaalin hento maku tuntui kielen päällä. Ihan ok aloitus siis ja eleenä tietysti positiivinen. Tarjoilijat olivat hyvin kohteliaita alusta loppuun, mutta hieman etäisiä, ainakin näin helsinkiläisen näkökulmasta.
Alkuruuat olivat hyviä. Tilasin itse: Lohiconfit, kampasimpukka-tartaria ja varsisellerisorbettia. Erityisesti pidin kampasimpukkatartarista selä varsisellerisorbetista, joka oli mielenkiintoinen kokemus. En ole ennen päässyt näitä suolaisia jäätelöitä maistamaan, joten odotin ihan mielenkiinnolla miltä tuo maistuu. Hyvä kokonaisuus eikä liian ruokaisa alkuruuaksi. Myös sellerisalaatti, jona näette kuvassa oikealla, oli hauska tapa tarjoilla selleri. Yleensähän se leikataan pieniksi paloiksi, mutta tähän salaattiin se oli vuoltu ohuiksi, pitkiksi suikaleiksi, jolloin et suoraan tunnistanut mistä kasvista oli kyse.
Kalle puolestaan tilasi pikkublinejä, kylmäsavustettua hauenmätiä ja smetanaa. Ihan perinteinen setti siis ja kuulemma ihan hyvää. Hieman olin aistivinani kuitenkin annoskateutta pöydän toiselta puolelta alkuruuan aikana.
Pääruuaksi valitsimme molemmat paistettua kuningaskampelaa, maa-artisokkaa ja kuohuviinikastiketta. Pääruuan esillepano muistutti hauskasti nauravaa naamaa joka ehkä tavallaan vei omalta osaltani tietyn vireen pois visuaalisesti, mutta maut olivat kyllä ihan kohdallaan. Erityisesti maa-artisokka maistui kokonaisena sekä pyreenä todella hyvältä. Perunoista olimme molemmat hieman .. no siis "blaa".. parempaa kuvausta en keksi. Kun ei itse juuri perunaa käytä, tuntuu se ravintolassa jotenkin vähän riman alitukselta tai ainakin tilalle kaipaa jotain muuta.. Ihan hyvin oli peruna kuitenkin valmistettu, mutta itse olisimme valinneet tilalle jotain kauden vihanneksia tai juureksia.
Jälkiruuaksi Kalle valitsi jälkiruokadrinkin, itse päätin kokeilla maitosuklaaleivosta. Jälkiruoka oli kauniisti ja modernisti aseteltu. Itse pidän jostain syystä ihan valtavasti kun kastike "maalataan" lautaselle. Sopii jotenkin omaan silmääni hyvin. Keksit olivat herkullisia ja nuo "paakut" niiden pinnassa valkosuklaata. Kokonaisuus oli todella hyvä - makea ja raikas. Pidin myös siitä, että annos tarjosi monta erilaista tekstuuria. Leivoksen kreemissä oli inkivääriä ja nuo murut joita maalatun kastikkeen päällä on, olivat jotain keksiä tai piparia - tästä kombosta tuli jopa hieman jouluinen yhdistelmä, muttei kuitenkaan liikaa.
Näiden ruokien ja juomien lisäksi tilasimme pullon viiniä ruuan kera. Kokonaisuudessaan pulitimme ateriasta n. 150 €, mikä osui sinänsä ihan odotettuun hintahaitariin.Lähtiessä mukaan tarttui vielä keittokirja Turku Lautasella. Kiva pikku teos, mistä löytyi paikallisten Aurajokirannan ravintoloiden kuvauksia vuodenaikoihin jaettuna (joten turistina olisi helppo tietää mihin kannattaa milloinkin suunnata). Yhteensä ravintoloita on koottu kirjaan kymmenen. Kirja maksoi 20 € ja vaikuttaa kyllä ihan sen arvoiselta. Ihan hyvä idea minkä voisi monistaa moneen muuhunkin suomalaiseen kaupunkiin. Kirjan on julkaissut Turun Sanomat kulttuuripääkaupunkivuoden siivittämänä.
Ravintola Smör
Läntinen Rantakatu 3, Turku
Turku Lautasella
