Vietimme kesäkuussa kaksi viikkoa Kroatiassa pienen klaanin kesken. Mukana matkassa olivat oman perheeni lisäksi minun ihana siskoni, mummi ja ukki sekä veljeni ja hänen tuore kihlattunsa ja meidän lasten superserkkupoika. Ja aivan järjetön lasti matkatavaraa.

Kiitos synnytyksen jälkeisen hormonimyräkän – joka ei muuten imetyksestä kauheasti laannu – sain matkasta etukäteen monen laisia kauhukuvia mieleeni. Näin ollen, kun muut klaaninjäsenet fiilistelivät lähenevää matkaa, minä suljin aina korvani tai vaihdoin aihetta. En oikein kestänyt etukäteen ajatella tulevaa matkaa ja yleensä matkasta keskustellessa näin mielessäni miten lasten iho palaisi auringossa tai miten pikkuiset voisivat hukkua joko väkijoukkoihin tai uima-altaaseen. Kamala ajatusmaailma! 

En ole [mielestäni] koskaan ollut mikään kaaosteoreetikko vaan enemmänkin yltiöoptimisti ja siten nämä kaaosteoriat tuntuivat hieman vierailta ja hankaliltakin käsitellä. Oma ratkaisuni sulkea silmät ja korvat näiltä teorioilta ja lakaista ne maton alle ei ehkä ollut mikään oppikirjasuoritus, mutta luotin siihen, että taolainen “antaa virran viedä” elämänasenteeni potkaisisi käyntiin viimeistään lentokentällä ja voisin alkaa nauttia itse matkasta.

Onnekseni kaikki meni juuri niin kuin pitikin ja huomasin jo matkaa edeltävällä viikolla rentoutuvani enkä edes ehtinyt stressata tavaroiden pakkaamisesta (ja niitähän nelihenkisessä perheessä muuten riittää!) tai muista järjestelyistä. Luotin rauhallisin mielin siihen, että saapuisimme kentälle ajoissa, että laukkumme olisivat sopivan kokoisia ja painoisia, että kone ei putoaisi, että löytäisimme perille ja että perillä odottaisi katto pään päällä. :)

Ja kaikki sujui kuin unelma. 

Nautin lomalla täysin siemauksin monesta asiasta. Listan kärjessä oli ehdottomasti kuitenkin perheen kanssa ajan viettäminen sekä upea luonto ja maisemat. Emme mieheni kanssa shoppailleet sen kummemmin ja monena päivänä laitoimme ruokaa itse, sillä onneksemme jokainen mukana ollut osaa valmistaa huippuhyvää ruokaa. Oli ihanaa istua aamulla ison perheen kesken aamupalalle auringonpaisteeseen. Päivällä puolestaan oli kiva valmistaa ruokaa tutulle seurueelle tietäen, että kaikki nauttisivat hyvästä ruoasta tai vain istua valmiiksi katettuun pöytään ja nauttia muiden valmistamista herkuista. Tällä tavalla rennosti yhdessä vietetty aika lataa minun akkujani supervauhdilla. Perheen ja ystävien kanssa vietetty aika on yksi parhaista ensisijaisen ravinnon lähteistä joita tiedän. 

On mielenkiintoista huomata miten viime vuosina olen alkanut nauttia yhä enemmän pienemmistä paikoista. Olin vuosia suurkaupunkien perään ja haaveenani oli pitkään muuttaa Helsingistä kohti Euroopan suurempia kaupunkeja. Koen kuitenkin, että keskittyessäni paremmin kuuntelemaan mitä todella kaipaan ympärilleni, olen huomannut nauttivani pienistä kaupungeista, kylistä ja paikoista paljon enemmän kuin suurista metropoleista. Niinpä olikin ihanaa kiertää Istrian alueen pieniä kyliä suurin osa lomasta. Mieleenpainuvinpia kuvia olivat teitä vierustaneet oliivipuulehdot sekä viinitarhat. Hullaannuin myös joka puolella kasvavasta laventelista ja rosmariinista! Siinä missä minä en kotona saa pientä rosmariinia kasvamaan ruukussa muutamaa päivää pidempään, Kroatiassa tuota samaa kasvia oli istutettu tilanjakajiksi pihoille ja puistoihin. Mitä luksusta!

Ruoan suhteen matkakokemus oli kotiruokia lukuunottamatta hieman kahtiajakoinen. Toisaalta tuntui, että kaikkialla oli tarjolla ihania, tuoreita kalaruokia. Toisaalta usein myös tunsi joutuneensa turistiansaan. Ehkä koko reissun paras löytö oli kuitenkin Rovinjin rantakadulta paikka nimeltä Kantinon. Ravintola on rakennettu vanhaan viinikellariin ja ovesta aukeaa näkymä suoraan satamaan. Kantinon panostaa lähiruokaan ja ottaa menuissaan huomioon kauden kasvikset. Tomaattiruokia ei esimerkiksi saa ympäri vuoden, vaan silloin kun tomaattia on lähimailta saatavissa. Ravintolan arvomaailma siis osui yksiin omani kanssa ja ruoka oli ihanaa! Järjestimme myös mummille ja ukille oman romanttisen dinnerin Rovinjin kukkulalle, koko alueen parhaaseen ravintolaan, eli ravintola Monteen. Kokemus oli kuulemma aisteja ja makunystyröitä hivelevä. 

Matkan parasta antia oli oleminen. Keskittyminen tähän hetkeen ja tietokoneen ja puhelimen, töiden, sosiaalisen median ja TV-ohjelmien totaalinen unohtaminen. Olla läsnä ja nauttia juuri siitä hetkestä. Tämän kun muistaisi joka ikinen päivä, olipa sitten kotona, töissä tai matkoilla.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille! Nauttikaa kesästä ja näistä ihanista, katoavista hetkistä :)