Viime viikonloppuna syötiin lasten kanssa ruokaa, joka sai ipanat hihkumaan “tää on äiti ihan superhyvää!”. Oliko kyseessä herkulllinen medium-pihvi? Pehmeä linssikeitto kookoskermalla? Tai ehkä värikäs salaattilautanen? Ehei. Kyseessä oli pellillä paistettu jonkin lainen pyttipannu!

Kerta toisensa jälkeen tämä oma jälkikasvu todistaa, että mitä vähemmän ruokaan panostan, mitä vähemmän leikkelen, paistelen, viipaloin, kypsennän, ym, sitä enemmän lapset tykkäävät. Mitä enemmän perus-perus-perus aineksia ruoka sisältää, sitä enemmän lapset tykkää. Tavallaan aika helpotus ja samaan aikaan välillä jopa vähän lannistavaa.

Tästä pyttiksestä täytyy kuitenkin myöntää itsekin tykänneeni. En ihan perus nakkimakkara-perunapaistosta niin innoissani suuhuni mätä, mutta jotenkin tämä versio jossa oli mukana tarpeeksi vihreää, näytti paljon houkuttelevammalta ja mautkin osuivat hyvin yhteen.

Torilta sai jo hankittua viime viikolla italialaista uutta perunaa (siikliä) jota myyjä kehu todella herkulliseksi, eikä muuten valehdellut! En ole koskaan kauheasti perunaruokia tehnyt, mutta nyt viime kuukausina olen alkanut käyttää perunaa enemmän, koska lapset tuntuvat syövän sitä kohtuu mieluusti.

Mitä aasialaiset “salaatit” tekevät pyttipannussa?

Minulla on viime viikot ollut paksoita ja tatsoita kasvamassa Plantuin kasvatusalustalla ja koska niiden kasvustot näyttivät tosi reheviltä, päätin heittää nipun näitä aasialaisia lehtivihreitä uunipyttiksen sekaan. Voi kuulostaa vähän oudolta yhdistelmältä, mutta annos sai niistä ihanasti väriä ja hitusen makuakin. Nuohan ei ole mitään hirveän voimakkaan makuisia kasviksia. Yhtä hyvin sekaan olisi voinut minusta pilkkoa myös mustaa lehtikaalia jossa on vähän saman henkinen koostumus.

…ja ihan huolella nakkeja

Laitoin tähän ruokaan sitten ihan huolella nakkeja. Koko paketillisen, jos tarkkoja ollaan. Määrä oli mielestäni vähän yliampuva jollain pohdinnalla, mutta kun tiedän, että niistä nakin palasista tulee aina “tappelu”. Joten tällä kertaa laitoin niin ettei tarvitse kenenkään jäädä haikailemaan nakkien perään :D Ostin Kivikylän wanhanajan nakkeja, jotka ovat todennäköisesti ainoita nakkeja mitä suostun syömään. Niiden lihapitoisuus on 91%, kun taas esim. Atrian uudistetussa suomalaisessa nakissa se on 75%. Lasken omassa päässä, että mitä enemmän lihaa, sitä vähemmän lisäaineita nakissa on.

Helppo ja herkullinen makkara-perunapaistos eli uunipyttis

Ainekset

• n. 8 (n.400 - 450g) reilun kokoista uutta perunaa (siikli) tai pestyä pientä perunaa

• 1 pss (150 g) vihreitä papuja

• 1 pkt Kivikylän wanhanajan nakkeja

• Tilkka oliiviöljyä

• Nippu tatsoita ja paksoita (voi korvata esim. mustalla lehtikaalilla)

Valmistus

1. Pese ja pilko perunat.

2. Huuhtele ja pilko vihreät pavut (n. 3 osaan pituussuunnassa)

3. Pilko makkarat.

4. Laita perunat ja vihreät pavut pellille ja valuta päälle hieman oliiviöjyä. Lisää sekaan ripaus suolaa ja rosmariinia. Sekoittele kunnes öljyä ja mausteita on kasvisten päällä kauttaaltaa.

5. Lisää sekaan makkarat ja sekoita sen verran että ainekset ovat iloisesti sekaisin.

6. Paista 200°C:ssa n. 20 min, tai kunnes perunat ovat saaneet väriä ja makkarat paistuneet.

7. Kun nostat pellin uunista, lisää sekaan paloiksi leikattu paksoi ja tatsoi ja nostele lehdet vielä kuuman paistoksen sekaan. Lehdet pehmenevät näin juuri sopivasti!