Viimeiset pari viikkoa ovat olleet mielenkiintoiset täällä päässä, kuten kaikilla muillakin. Itselleni on onnekasta, että työni on viime vuodet ollut lokaatiovapaata ja kotitoimistolla toimiminen on tuttua touhua. Tämä osa yhtälöä on siis ihan normimeininkiä. Uutta tässä kaikessa on kuitenkin se, että meitä on yhtäkkiä täällä “minun” kotitoimistollani neljä ihmistä. Koko ajan. Ja työn ohessa saa neuvoa yhdelle lapselle koulutöitä, toiselle keksiä tekemistä, kun eskarista ei kotitehtäviä ole ainakaan toistaiseksi tullut. Ja aikuiset keskenämme koitamme keittää kahvia, jauhaa papuja ja puhua jatkuvissa konffapuheluissa limittäin ja lomittain, vuoroin lapsia autellen.

Tässä aika nopealla tahdilla muuttuneessa maailmassa on ollut jonkin verran opeteltavaa ihan sellaisenaan, mutta eihän siinä tietenkään vielä kaikki. Vaihdoin aika tarkkaan kuukausi sitten uusiin töihin ja uuden duunin opettelussa on tekemistä jo sellaisenaan. Aivan valtava määrä tietoa ja asioita omaksuttavaksi ja siihen päälle tämän uuden tilanteen kaikki uudet kommervenkit. Priorisoinnin taito on ollut entistä arvokkaampi!

Tärkeintä tänään

Onneksi viime kesänä osallistuin Maaretta Tukiaisen uuden Tärkeintä tänään kirjan sekä Tänään -työkirjan julkaisutilaisuuteen. Minun on pitänyt kirjoittaa näistä jo pitkän aikaa, mutta elämä on ollut niin paljon muutoksia täynnä (muitakin kuin korona, hah!), että kirjoittaminen on ollut hieman hiljaisempaa viime kuukausina. Aloin lukea kirjaa kunnolla vasta tammikuussa. Meni siis puoli vuotta ennen kuin löysin jotenkin oikean ajan ja paikan sen sisältämän tiedon sisäistämiseen ja prosessin käynnistämiseen. Uskon kuitenkin vahvasti, että kaikelle on oikea aikansa ja paikkansa, ja tämän kirjan hetki oli nyt.

Tärkeintä tänään (Maaretta Tukiainen, Tuuma, 2019) onkin pieni kirja täynnä asiaa! Kirjan takaa löytyvät seuraavat sanat:

“Koska suurimmalla osalla ihmisiä on liikaa kaikkea, minimalismin soveltaminen auttaa lisäämään elämään selkeyttä ja rauhaa. Kun karsii pois sen, millä ei ole merkitystä, jää tilaa ja aikaa sille, millä on merkitystä.”

En tiedä olisiko tämä sanoma koskaan ollut niin tärkeä kuin juuri nyt. Ainakin itselleni. Elämäni joka saralla. Mutta pureudutaan tässä nyt siihen työ, koti, perhe ja vaaniva korona -osioon. Siinäkin on riittämiin.

On uskomatonta miten näin pieneen kirjaan on saatu niin paljon niin isoja ja tärkeitä asioita. Ensi lukemalla liikutuin kyyneliin. En osaa ihan tarkkaan sanoa miksi, mutta kirja herätti saman tunteen itselläni, kuin aina välillä saan, kun ohikiitävän hetken tajuaa. Jotenkin tosi isolla skaalalla tajuaa. Niinkuin kosmisella skaalalla. Elämän kokonaisuuden.. tai jotain sellaista....en tiedä. Vaikea sitä on selittää, mutta kirja lähtee elämän ison tason asioista. Ajan käsitteestä, rytmistä, syklisyydestä ja epäjärjestyksestä, avaa sitten minimalismin perus periaatteita ja siirtyy lopulta kolmen pisteen menetelmään ja tarjoaa 10 käytännönläheistä tapaa yksinkertaistaa.

Vähentäminen ja minimalismi

Tärkeintä tänään -kirjassa puhutaan vähentämisestä. Tyypillisesti miellämme, että enemmän on enemmän – siis kehitystä. Kehitys laajentaa, lisää ja moninkertaistaa asioita. Mutta eihän se voi loputtomiin jatkua, eihän? Huomaan itse ahdistuvani esimerkiksi ihan lasten leluosastoilla tai mainoksia nähdessäni, kun lapsille tuputetaan vaan lisää ja lisää lähes kertakäyttöisiä leluja. Enemmän ja halvemmalla. Tuntuu, että kulutusmania on vain kiihtynyt vuosi vuodelta kautta maapallon. Onneksi toki vastavoimana on ehkä hiljalleen herännyt yksinkertaistaminen ja pienimuotoisempi elämäntapa. Pienempiin koteihin muuttaminen, järkevämpi ruokakulttuuri, jne.

Luopuminen tuntuu kuitenkin olevan ihmisluonnon vastaista ja vaikeaa. Toisaalta oman kokemukseni mukaan ihmiset, jotka ovat oppineet vähentämään (mitä ikinä sitten vähentävätkään), oppivat tuon kuin minkä tahansa muunkin taidon ja pystyvät sitten ajan mittaan vähentämään kivuttomammin, helpommin.

Olen viime kuukausien aikana harjoitellut vähentämistä. Pakannut tavaroita laatikoihin sieltä täältä ympäri kotiamme ja koittanut joka esineen kohdalla miettiä, onko sillä enää paikkaa tulevassa. Luopumisen tuska on todellista! Samaan aikaan, kun olen päättänyt luopua jostain, olo helpottaa ja kevenee. Oikeastaan se luopumisen tuska on todella hetkellistä ja voimakkaimmillaan vain sen päätöksenteon hetkellä. Ja jos jotain olen oppinut; kun olet kerran luopumispäätöksen tehnyt, hankkiudu eroon siitä tavarasta tai asiasta, äläkä enää palaa sen pariin. on todellista tuskan maksimointia tehdä sama luopumuspäätös saman esineen tai asian kohdalla uudestaan ja uudestaan.

Olen myös käynyt läpi omaa vaatekomeroani, varastossa olevia “kirpparille” -tarroitettuja vaatekasoja ja lähettänyt mm. Emmylle 15 säkillistä (!!!) vaatetta myyntiin. Mainittakoon, ettei tuo määrä koostu vain omista vaatteistani. Siinä on myös kahden lapsen ja muutaman sukulaisenkin vaatteita. Oli niin vapauttavaa päästä eroon kaikesta siitä vaatteesta!!!

Minimalismin perusajatukseen kuuluu, että vähemmän voi olla enemmän.

Minulla on pari ystävää jotka ovat mielestäni mestarivähentäjiä. He tekevät sen niin vaivattoman oloisesti. Näillä ystävillä vieraillessa olo on levollinen. Koti ei pursuile tavaraa ja jokainen esine on huolella valittu. Joskus jokin kaluste vaihtuu toiseen, mutta yleisesti määrä pysyy samana. Tämä on mihin itsekin pyrin. Yritän tällä hetkellä hahmottaa, mikä on riittävästi. Ja mitkä asiat ovat välttämättömiä. Ei ole muuten ihan pieni homma, mutta kovin palkitsevaa sitä mukaa kun projekti etenee.

Uskon 100% tuohon lauseeseen. Vähemmän voi olla enemmän.

Kun tietää, millä on koko elämän kannalta merkitystä, on helpompi luoda viikkoihin rutiinit, jotka lisäävät arkeen selkeyttä. Ja kun tietää, mikä on tärkeää, pystyy päivittäin keskittymään juuri siihen, mikä sinä päivänä on tärkeintä.

Tärkeintä tänään lähtee siis isoista ajatuksista ja käsitteistä tiivistämään ja selkiyttämään asioita aina arjen tasolle. Päivän tasolle. Voi tuntua isolta lähteä “elämän tarkoituksesta”, mutta jokin sen suuntainen perspektiivi tarvitaan, jotta voi loogisesti tehdä valintoja oikeaan suuntaan vuodesta toiseen, kuukaudesta, viikosta ja päivästä toiseen. Päätös toisensa perään.

Epäjärjestys lisääntyy suljetuissa systeemeissä

Nauroin ääneen kun luin kirjaa uudelleen ja pääsin lauseeseen “…epäjärjestys lisääntyy suljetuissa systeemeissä”. Olin alleviivannut tämän kohdan jo ensimmäisellä lukukerralla ja nauliinnun siihen nyt uudelleen. Koskaan tuo lause ei ole ollut yhtä todellinen kuin nyt! Erinomainen esimerkki tästä löytyy heti omasta kodistamme ja erityismaininnan saa kuopuksemme huone.

^ Lastenhuone aamulla (vas) vs. lastenhuone illalla (oik). Toimeliaita lapsia… ;)

Tärkeintä tänään opettaa, että jos systeemi on monimutkainen, sitä voi yksinkertaistaa soveltamalla siihen minimalismin periaatteita. Olen kotona pyrkinyt pitkälti vähentämään rojun määrää. Mitä vähemmän rojua, sitä helpompaa on pitää paikat siistinä. Meillä on edelleen liikaa rojua, mutta ainakin suunta on oikea. Hankimme uutta tietoisemmin, valmiina luopumaan vanhasta. Tämä on tärkeää myös ekologisesti ajatellen. Mieluummin koitan kehittää esim. lasten kanssa leluista tai niistä olemassa olevista “rojuista” jotain uutta, kuin että koko ajan hankkisimme uusia tavaroita. Samoin saatan aika ajoin ommella lapsille omista vaatteistani jotain uutta, kuten mekkoja.

Haasteellisimmaksi toistaiseksi on osoittautunut ruoka. Olen varmaan henkisesti oikeasti preppaaja. Valmiina kuukausien evakkoon. En tiedä. Mutta vaikka kuinka pyrimme siihen, että niin sanotusti “syömme kaappeja tyhjäksi”, täyttyvät ne yhä uudelleen ja uudelleen ääriä myöten täyteen.

Kolmen pisteen metodi

Kolmen pisteen systeemi - josta Tärkeintä tänään kertoo enemmän, auttaa epäjärjestyksen hallinnassa. Vastaavan kaltaisesta metodista olen lukenut aikanaan hyvinvointivalmennusta opetellessani “Big rocks, small rocks” -metodina. Big rocks / small rocks -menetelmässä voidaan havainnoillistaa priorisointia esim näin: Jos täytät ison lasipurkin ensin isoilla kivillä, sitten kaadat sekaan pieniä kiviä - ne solahtavat isojen kivien väliin. Lopuksi voit kaataa purkin täyteen hiekkaa, joka valuu isojen ja pienien kivien väliin. Jos kaataisit nuo kivet ja hiekat ulos, ja aloittaisitkin hiekasta - kaataisit hiekan kulhon pohjalle, sen päälle pienet kivet ja yrittäisit lopuksi lisätä sekaan isot kivet, huomaisit, että isot kivet eivät enää mahtuisikaan kaikki sisään.

Big rocks -malli muistuttaa, että jos aloitamme pienistä ad hoc -jutuista koko ajan, saatamme ehtiä päivän aikana niiden lisäksi myös muutaman melko tärkeän ja pari oikeasti tärkeää isoa asiaa. Mutta osa niistä oikeasti tärkeistä asioista, big rocks, jää auttamatta tekemättä. Jos sen sijaan aloitamme isoista - tärkeimmistä - asioista ja jatkamme sitten niillä melko tärkeillä, ehdimme näiden lisäksi hoitaa vielä liudan ad hoc sälää.

Kolmen pisteen menetelmä hyödyntää elokuvatermejä: kokonaiskuva, lähikuva ja tarkennus. Voit kuvitella että aloitat dronella kuvatuista maisemista, lähdet sitten zoomaamaan kunnes saat maasta ihmisen lähikuvaan ja lopulta zoomaat kiusallisen lähelle niin että ihohuokosetkin näkyvät (heh).

Kun viikosta raivaa tilaa kaikkein tärkeimmille asioille, elämä etenee kohti sitä, millä on merkitystä. Ja kun päivittäin tarkentaa huomionsa ensisijaisesti yhteen asiaan, joka

Kokonaiskuva

Kokonaiskuvassa keskitytään elämän ja merkityksen tasolle, elämän kokonaisuuden näkökulmasta. Tätä varten täytyy pohtia mikä on itselle lopulta kaikkein tärkeintä, millä on itselle merkitystä.

Itse pohdin tätä tässä vallitsevassa tilanteessa paljonkin. Millä on merkitystä juuri nyt, isossa kuvassa? Omalla ja perheen terveydellä. Mutta myös isommin: se, että eristäydyn nyt, tarkoittaa, että mahdollisesti vältän tartunnan ainakin ensimmäisessä aallossa ja nyt se on tärkeää, jotta terveydenhuoltomme ei ylikuormitu ja esim. tehohoitoa tarvitseville riittää paikkoja. Jos viisveisaan ohjeistuksista saatan sairastua ja tartuttaa lähellä olevia, aiheuttaen samalla lisäpainetta sairaanhoidossa, pahimmassa tapauksessa. Samaan aikaan elämässäni on pari muuta ison kuvan tasoista trackia menossa ja ne antavat omalta osaltaan saman kaltaista selkeyttä omaan ajatteluun ja ohjaavat omaa tekemistäni.

Työ on yksi iso pala itselläni tässä kokonaiskuvan tasossa. Jos pitää miettiä mikä itselle on merkityksellistä, on työ siinä isossa roolissa. Tällä hetkellä koen, että pääsen uuden työni kautta osaksi jotain oikeasti merkityksellistä ja tämä tunne kantaa pitkälle.

Olosuhteet eivät tee elämästä sietämätöntä, vaan merkityksen ja tarkoituksen puuttuminen.

Ehkä juuri nyt on hyvä aika miettiä oman elämän merkitystä ja merkityksellisyyttä. Minusta on ollut kiva huomata että itse, ja moni ympärilläni on ottanut tämän hetken eristyksen samalla tilaisuutena hiljentyä ja rauhoittua. Ehkä kurkata pari kerrosta syvemmälle sisäänsä ja pohtia näitä isoja kysymyksiä. Oletko huomannut samaa? Mikä on sinulle kaikkein tärkeintä juuri nyt? Huomaatko tärkeysjärjestyksen muuttuneet viime viikkoina?

Lähikuva

Lähikuvassa keskitytään viikon tasolle ja tuodaan selkeyttä. Kirjassa todetaan, että arkinen elämämme koostuu viikoista. En tiedä voiko jokainen allekirjoittaa tämän väittämän, mutta ainakin näin lapsiperheessä tuo pitää niin totaalisesti paikkansa. Myös töissä kirjaamme tuntiraportit kerran viikossa sisään. Suunnittelemme palavereja useimmiten viikon jaksoissa. Näin ollen on varmasti ihan loogista tarkentaa tälle tasolle.

Lähikuvan ajatus on, että priorisoimme viikon ajalle asiat, jotka on saatava tehdyksi seuraavan viikon aikana. Joudumme siis priorisoimaan. Viikko on sikälikin kätevä aika, että sen pystyy helposti hahmottamaan. Voimme siis tehdä melko luotettavia arvioita siitä, mikä on oikeasti realistisesti tehtävissä viikon sisällä. Kuukauteen mahtuu jo huomattavasti enemmän muuttujia jotka eivät ole edes omissa hyppysissämme.

Tarkennus

Kun kokonaiskuva ja lähikuva ovat selkeinä, voidaan tarkentaa päivän tasolle ja tuloksellisuuteen. On hyvä tiedostaa mistä asioista omat päivät koostuvat ja mihin oma aika oikeasti menee.

Tämä on itselleni ollut varmaan viime viikkojen suurin haaste. Saatan suunnitella työpäiväni näpsäkkäästi, mutta sitten kuvaan astuvat nyt kotona 24h touhuavat lapset. Ensi viikon tavoite onkin koittaa aikatauluttaa arkea vähän laajemmalla skaalalla. Katsoa kalentereita yhdessä - milloin kumpikin aikuisista on kiinni palavereissa (=aikaa jolloin lapset olisi hyvä saada ulos leikkimään), milloin ehdimme auttaa läksyissä ja keksiä nuoremmalle tekemistä.. ja siihen päälle tietty ruuanlaitto, ym arkirutiinit jotka korostuvat nyt huomattavasti aiempaa enemmän. Käymme myös aikuiset keskenämme dialogia siitä, mitkä palaverit esimerkiksi ovat tulevana päivänä tärkeitä, eli vaativat täyden huomion jolloin toinen koittaa ottaa enemmän koppia lasten jutuista.

Tässä se pähkinänkuoressa on. Metodi on helppo muistaa ja Tärkeintä tänään -kirja avaa näitä kutakin paljon paremmin. Mitä enemmän tätä kolmen pisteen priorisointia harjoittaa, sitä automaattisempaa siitä tulee. Itselleni erityisesti tuo korkein taso - elämän merkityksellisyyden taso - on ollut tärkeä. Nykykiireessä ajautuu helposti vaan toteuttamaan päivä- ja viikkotasolla eri suorituksia, mutta järkevää priorisointia pystyy tekemään vasta kun iso kuva on selkeänä mielessä.

Tänään -työkirja

Tärkeintä tänään -kirjan kumppani, Tänään -työkirja (tai -kalenteri) on ollut loistava apu elämänhallintaprojektissani tänä vuonna ja etenkin viime viikkoina. Se on ikäänkuin kalenteri, joka ohjaa ensin pohtimaan kokonaiskuvaa, sitten tekemään viikkosuunnitelmaa ja priorisoimaan asioita siihen. Päivätason suunnittelu, muistiinpanot ja pohdinnat avaavat mielenkiintoisen näkymän omaan viikkorytmiin, aikasyöppöihin ja omiin pohdintoihin.

Tänään on Maaretta Tukiaisen ja Sonja Eidin ajatuksella luoma käytännöllinen työkalu oman elämän järjestämiseen. Se ei ole ihan kalenteri, eikä muistivihko, eikä edes bullet journal. Sillä on yhdenkaltaisuuksia näiden kanssa, mutta Tänään on jotain muuta.

Tänään lupaa tuoda elämääsi lisää selkeyttä, tuloksellisuutta ja ennen kaikkea merkitystä. Koen itse, että tämä on pitänyt paikkansa. Työkalu ei itsessään tee sitä, vaan kaiken ytimessä on se työ mitä itse laitat siihen sisään. Mitä enemmän ajatuksella työkalun sivuja täyttää, sitä enemmän se antaa. Pidän työkalun visuaalisesta ratkaisusta. Siinä on onnistuttu mielestäni pukemaan teoria selkeiksi työkaluiksi joiden avulla saa kirjan aukeamilta kertavilkaisulla hyvän kuvan siitä mitä on tulossa tai mitä on aiemmin tapahtunut. Näin sivuille tulee tallennettua paitsi tekstimuodossa, myös visuaalisessa muodossa asioita, jolloin ne jäävät myös paremmin mieleen.

Timanttinen työkalu ja kirja, kiitos Maaretta ja Sonja!

Arvonta

Saan ilokseni arpoa lukijoilleni kaksi Tärkeintä tänään -pakettia joista kumpaisestakin löytyvät Tärkeintä tänään -kirja sekä Tänään -työkirja. Toivon, että näistä paketeista on voittajilleen iloa ja että ne tuovat mukanaan ihania oivalluksia ja selkeyttä tähän vallitsevaan kaaokseen.

Säännöt

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla täällä blogissa, instagram-postauksessani tai Facebook-postauksessani. Itseasiassa, jos haluat moninkertaistaa voittomahdollisuutesi, voit kommentoida näissä kaikissa kanavissa ja niin monta kertaa kuin haluat!

Arvonta päättyy 13.4. maanantaina keskiyöllä ja ilmoitan voittajan ainakin tämän kirjoituksen lopussa ja yritän muistaa päivittää tiedon myös Instaan ja Facebookkiin.

Kerro mieluusti omassa kommentissasi, mitä asiaa tällä hetkellä haluaisit eniten selkiyttää omassa arjessasi. Ei ole pakko vastata tähän kysymykseen, mutta se tekisi arvonnasta kiinnostavamman :) Voit myös some-kanavissa hyödyntää emojeja vastauksena ;)

Onnea matkaan ja tsemppiä tähän vallitsevaan tilanteeseen!

—

Edit: Voittajat on arvottu ja kontaktoitu - kiitos kaikille osallistuneille!

Voittajat:

1. Blogin puolella osallistunut nimim. Tulitikkutyttö

2. Instagramin puolella osallistunut @karlakaroliinaa